Kevät

Kevät on koittanut.
Aurinko paistaa lumet sulaa, rapaa ja hiekkaa on kaikkialla.
Äidin ”paraskaveri” tuntuu tällä hetkellä olevan imuri.

Lapset nauttivat, kuraleikeistä.
Heräävät ensimmäiseen valonpilkahdukseen, joka on mielestäni aivan liian aikaisin.
Okei! Taidan itse olla vielä talvihorroksessa.

”Kyselyikä” on alkanut, joko mennään?
Hekin tietävät sen radat ovat auenneet tai aukeamassa.
Vielä emme ole radalle päässeet (ajamaan). Jos minulta kysytään, on liian kylmä.
Toisaalta sekin on vain pukeutumis kysymys.
Vuosi sitten tähän aikaan autot olivat jo radalla. Ensimmäisenä mahdollisena päivänä.

Kaipuun radalle kuulee ja näkee muutoinkin kaikessa.
Ekaluokkalainen sai koulusta kotitehtäväksi kirjoittaa faniposti.
Vaapukkametsän kaverit olivat aapisessa myös kirjoitellee ihailija postia.
Pitkään poika mietti ja arpoi, kenelle kirjoittaisi.
Jos jokin oli alusta asti selvää, niin se että kirjeen hän kirjoittaisi kartingkuskille.
En muista milloin hän niin intessiivisesti olisi iltasella läksyihin keskittynyt kuin tuona iltana.
Kieli keskellä suuta, kekityttiin jokainen kirjain kirjoittamaan tarkasti omaan kerrokseensa.
Pohdittiin pitkään mitä fanituksen kohteeltä kysyisi, mitä hänelle kertoisi.

Äitina voin sanoa ehkä hiuka puolueellisestikkin, ettö kirjeestä tuli upea.

Fanipostia

Viimeviikolla kävimme katselemassa maistiaisia Hyvinkäällä, isojen poikien kaivettua talleistaan kesähurinalaitteensa.
Kovaa tuntuivat menevän.
Riemu ja nauru kuprusivat heistäkin.

Kasvaako pojat koskaan aikuisiksi, jos kyseessa on moottorit ja pärinä?

Ehkä ei edes kannata! On hyvä aikuisenakin säilyttää lapsenmieli, ilo ja riemu ainakin joissain asioissa. Taitaa muutoinkin olla ihan riittävästi huolehdittavaa ja vastuuta elämässä ja arjessa.

Kesä lähestyy, sen huomaa malttamattomien lasten lisäksi myös talleissa ja halleissa kulutetusta ajasta.
Mutteria, rengasta, lisäpoljin sarjaa. Alkaa taas löytymään joka nurkasta. Toisaalta ne tuntuvat katoavan yhtä nopeasti kuin ovat ilmaantuneetkin keittiöön.
Autot kasaantuvat, valmistuvat. Pian taitaa koittaa meidänkin perheellä se odotettu päivä kun moottorit käynnistyvät.

Äitikin on alkanut muistelemaan mekaanikko taitoja.
Rasvat, pesuaineet, rätit, kerjut.
Jakoavaimet ruuvimeisselit ovat löytöneet tiensä käsiin, öljyiset näpit rasvainen otsa…
*hih* oliko tämä se mitä olen odottanut talven.

Keväthuoltoa… muistiharjoituksia pyörillä, ennen autojen kimppuun pääsemistä.


Ehkä, ehkä ei.
Mutta ainakin lapset saavat huristella polkumoottoreilla kouluun ja kotinurkilla.
Keväthuolto suoritettu polkupyörille.

Kelpaa huristela, pestyä puunattua, kiillotettua, kiristettyä.

Pitäisi vissiin omakin pyörä huoltaa, sen jälkeen saa alkaa kaivamaan varaston perältä luistimia koko poppoolle, suojia unohtamatta.

Hyvää kevättä. Toivottavasti näemme radalla, ja kesästä tulee riemukas, onnistumisten ja oppejen täytteinen.