Viikonloppu, ja kello soi kuudelta.
”Kamalaa” jopa varttituntia aijemmin kuin arkisin. #11 päätti pompata silmät ristissä samaan aikaan, suostuen kuitenkin painumaan peiton alle vielä hetkeksi. Sentäs kuljettajat saivat nukkua normaaliin arkiherätykseen saakka. Toisaalta #41 hieroi unisena silmiään, kysyen aika äreästikkin herätyksen syytä.
Miten niin minä ja nuorimaisemme ei olla aamuihmisiä, yksinkertaisesti kumpikaan meistä ei käynnisty nappia painamala. Eikä keskenjääneiden unien vuoksi, mikään tahdo onnistua… vaatii pari tuntia ennen kun saamme itsemme käynnistymään.
Esikoisemme ja mieheni on meidän täydeliset vastakohdat, heitä ei aikaiset aamut ahdista, eikä heidän käynnistymisessään ole haasteita.
Jollain ilveellä saimme kumpaisenakin aamuna itsemme autoon ja matkaan ajoissa.
Kahvi matkamukissa ja lasten aamupalat takapenkillä nauttien. (Saa näyttää penkeille imuria) Käynnistyshaasteiden ja riittävän unen takaamisen vuoksi, meille sopii parhaiten ”retkiaamiainen”.
Aamupuuro uppoaa autonpenkillä paremmin kuin pöydän ääressä.
Automatkat sujuvat suht leppoisasti kiitos storytel kirjapalvelun. Tuula Kallioniemen Reuhurinteen parissa matka taittuu vaihdikkaasti, takapenkin hihittäessä hassuka juttuja mitä Reuhurinteen koulussa tapahtuu.
Ajomatkoista osa pyhitetään kisapäiväön valmistautumisella: ratasaannöt, lippumerkit. Tai jälkipuinnilla: millä fiiliksellä ollaan kisan jälkeen.
Kisapäivien runko on aina samanlainen.
Kellotus toki vaihtelee, ajettavien luokkien ja ympäristölupien (ne ”kirotut”luvat jälleen kerran) mukaan.
Ilmottautuminen. Juu olemme paikalla, tässä maksutosite. Lippua ja lappua allekirjoitettavaksi, niin huoltajan kuin kuljettajankin osalta.
Katsastus
. Taas lappusia kirjoitettavaksi, runkoa, haalari/kypärä merkintöjä, rengassarjan numeroita ja allekirjoituksia.
Autot katsastukseen, parhaassa tapauksessa ja halutussa kerralla kaikki kunnossa.
Tylsemmässä, korjaus kehoituksia tai määräyksiä.
Ohjaajakokous
. Kuuntelemme mahdolliset aikataulumuutokset, käydään lipput ja lippupisteet läpi. Turvallisuusohjeet ja sanktiot törttöilystä.
Joka kerta sama kaava, joka kerta yhtä tärkeä.
Cadet-kuljettajien oma kokous, varsinaisen ohjaajakokouksen jälkeen.
Wormup minutit.
Tekniset kierrokset, lämmitellään, harjoitellaan tarkastetaan että auto toimii kuten kuuluukin.
Tai sitten ei toimi.
#41
lauantaina
, kolme mutkaa moottori sammuu jokaisessa. Kolmannen sammumisen jälkeen auto päättää yksin kertaisesti pysähtyä olla heräämättä. Kuski ulos autosta, odottamaan turvalliseen paikkaan ”raatoautoa”.
On sitä komeampiakin tapoja saapua maaliin kuin peräkärryssä omassa autossa istuen. Toisaalta jos tekniikka pettää, sille ei vain voi mitään.
Tavalla A tai tavalla B radalta tullaan pois toivottavasti ei koskaan tavalla C
#11 Tempaisi hienosti radan aamun nopeimman ajan.
Best time
20 minuttia aijemmin vielä puhuttu ajaako vai eikö aja? Alkuviikon kuumeesaa, vielä toipilaana. Kokeillaan edetään veto vedolta ja jätetään ajamatta jos näyttää ettei jaksa.
Lyhyt tauko,
kuljettajien huoltoa
juomista, syömistä ja vessatusta ennen kaikkea lepoa. Toki tätä huoltoa harrastetaan kaikissa muissakin väleissä.
Meillä sääntönä on radalle mentäessä hiukan juotavaa, tultaessa syötävää ja juotavaa. Eli toisin sanoen joka välissä syödään, juodaan ja juostaan veskissä.
Auton laittoa, hih taidettiin keksiä missä vika.
Ja pyytämään yhtä teknistä kierrosta ennen aika-ajoja.
Eikä ei toimi.
#41 ei lähde aika-ajoihin ja auto takaisin telttaan ja lisää tutkimista.
Kuljettaja oli joksenkin pettynyt ja imoitti hyvin selvästi ettei pidä teknisistäongelmista.
Kukas niistä pitäisi?
Aika-ajot.
Ja sitten pitäisi paahtaa. Nopeaan, kelloa vastaan. Saada se paras aika ja lähtö ruutu eriin.
Lauantaina
#11 sijoittautui ruutuun 2. Yksi kuljettaja oli häntä nopeampi.
Onneksi itse poika oli tyytyväinen suoritukseensa.
Toisen kuljettajan odottaessa saadaanko tekniikka toimimaan?
sunnuntaina
#41 pääsi myös aika-ajoihin.
Täytyy myöntää että kisapäivän jännitys olinsen verta suuri, ettei minulla ole mitään muistikuvaa hänen sijoituksestaan.
Meillä on ”sovittu” että, vain äidillä on lupa jännittää. Ei tarvitsekaan kuljettajien kuin keskittyä omaan suoritukseensa, minun jännittäessä koko porukan puolesta. 😂
Vanhempi taisi kuitenkin pitää kakkospaikastaan, koska uusi sen.
Alkuerät
1 ja 2 (välillä vain 1)
#11 mitä tapahtui
launtaina
? Törmäsikö menikö jarrutus pitkäksi.
Ainakin ensimmäinen erä keskeytyi, ja ”raatoautolla” oli taas tekemistä.
Tuo poika on hyvä keksimään parkkipaikkoja.
Viime kesänä radalta pihalle lepikon läpi ja kahden koivun väliin.
Tämään hiekkaisaan ylämäkeen, siihen se auto jäi.
Toinen erä menikin huomattavasti mallikkaammin. Eikä unipuita tarvinnut alkaa vaihtamaan uudelleen.
Autokin ehdittiin saamaan hyvin balanssiin ennen toista erää.
#41.sen auton tekninenvikakin löytyi ja saatiin korjattua. Valitettavasti vain aika-ajojen tulosten puuttumisen vuoksi lähtöruutu oli viimenen. Ensimmäsessä erässä hän ajoi hienosti toiseksi viimeiseksi.
Kaasua ja jarrua… voittoa tavoitellen.
Sunnantaina
Kumpaisellakin meni erät nätisti. Ei tarvinnut minunkaan panikoida suuremmin, pulssikin taisi olla alle 200 😂
#11 ajeli itselleen finaaliin lähtöpaikan 2, toisen erän voitolla ja toisen kakkos sijalla.
#41 nousi ensimmäisessä erässä muutaman sijan ylöspäin. Hienoa työskentelyä.
Toisessa erässä, oli nähtävissä edistystä. Jostain alkoi löytyä lisää luottoa autoon ja vauhti kasvoi samalla. Muutama vaikea mutka meni ilman suurempia pysähdyksiä ja pyörähdyksiä.
Keskittyneesti eteenpäin. Tähtäyksellä itsensä voittaminen.
Finaali
, lähtöjärjestys muokkautuu erien pisteiden mukaan. Eristä taas saa pisteitä maaliin tulon / kierrosten mukaan.
#41 pysytteli
lauantaina koko finaalin hienosti mukana kisassa. Hän jäi kyllä kärjestä kierroksella tai parilla jälkeen.
Saapuen maaliin viimeisenä.
Saatan olla omituinen äiti. Toki kilpailussa varmasti kuljettaja ajaa voitoista, töitä auton kimpussa ja treeneissä tehdään voiton eteen.
En kiellä etteikö Minustakin ole upeata nähdä lasta palkintokorokkeella tai kuskien kärkipäässä.
Kuitenkin tulosta tärkempää minulle on se että auto ja kuljettaja tulee maaliin.
Mieluiten yhdessä ajaen kumpainenkin ehjänä. Tai vaikka ”raatoauton” kyyditsemänä auto rikkinäisenä, kuhan kuljettaja on ehjä.
#11 pääsi lähtemään lauantain finaaliin ruudusta 10. Alkuerä 1.n ulosajo maksoi hänelle monta ruutua ja laittoi pojan tekemään entistä enemmän töitä saavuttaakseen korokkeen.
Nättejä ohituksia kierros kierrokselta lähempänä kärkeä. Loppujen lopuksi hän oli neljäs maalissa.
Kierrokset eivät vain riittäneet tänään.
Sunnuntaina
Jännitettiin kumpaisenkin puolesta.
#11 pyöri kärjessä: ohituksia, sijatiputuksia, kamppailua.
Milloin hän johti, milloin oli kolmas. Ja hetken päästä tilanne oli taas muuttunut.
Viimeisen kerroksen alkaessa, hän piti johtopaikkansa. Hyvä että uskalsin hengittää. Viimeinen mutka ja loppua ei näkynyt. Kärkikaksikon ohittaessa lähtötornin, alkoi ruutulippu heilumaan. Katsomo kohisi, omassa päässä jyskytti vain ”mitä hemmettiä???”
#41 jaksaminen finaalissa oli sunnuntaina huomattavasti parempi. Toisaalta hänellä oli sunnuntaina myös janoa edistyä, tehdä omaennätys. Kolhuilta ei valitettavasti voitu välttyä, kisa ei kuitenkaan keskeytynyt vaan matka jatkui jokaisen pyörähdyksen myötä.
Toisaalta kisa on ohitse vasta kun tuomarit ovat antaneet lopullisen tuomionsa.
Aina on mahdollista: joksenkin ikävä saada aikasakko, joka usein pudottaa sijoitusta.
Loppupunnituksessa on mahdollista todeta auton ja kuljettajan olevan liian kevyitä (cadet 85kg), joka johtaa hylkäykseen.
Tai jotain muuta, kuten korjata liputustilanteen.
Palkintojen jako.
Tyytyväisiä cadet kuljettajia
Cadet luokassa jossa kumpainenkin lapsemme ajavat, jokainen kuljettaja palkitaan. Mikä minusta on hienoa, lapsi saa muistoja ja tavoitteita (yleensä tavoitella sitä suurempaa ja hienompaa pokaalia)
Lauantaina
loppujenopuksi #11 nousi kolmannelle palkintopallille.
Tapansa mukaan hän ei ollut täysin tyytyväinen tulokseensa, koska sijanousu ei ollut hänen oman työnsä ansiota vaan jonkun muun epäonnen vuoksi.
Ja #41 palkittiin pokaalilla numero 19.
Hänen reipas hymy ja tokaisu ”enpähän ollut vika” nosti hymyn äidin korviin saakka.
Hänen ensimmäiset isot kisansa, jännityksen pystyi tuntemaan. Mahaa kipristeli, mutta kaikesta huolimatta hän ajoi ja tuli itsensä voittaneena maaliin. Voiko äiti odottaa ja toivoa enempää?
En usko!
Tai sitten voi, ja sekin on uskottava.
Sunnuntaina
#11 Nousi loppujenlopuksi palkintopallille 2 ja #41 haki pokaalin numero 18.
Hän oli tehnyt sen oli parempi kuin edellisenä päivänä.
Tästä se on alkanut, kisakesä.
