Pakollista ja vapaaehtoista (varustetta)

Talvi on tullut, piha on valkoisenaan lunta.
Lapset leikkivät lumessa, nauravat ja hihittävät. Lumi sataa maahan lapset heittelevät sitä ilmaan ja nauttivat.

On selkeästi tullut aika alkaa tuulettelemaan ja pesemään ajovarusteita kaappiin, odottamaan kevättä.
(Tai sisärata ajelua) 😀

Ajovarusteet tuovat turvaa! Kilpailuihin ei ole asiaa ilman määräysten mukaisia varusteita.

Varusteita on pakollisia ja vapaaehtoisia, vapaaehtoiset varusteet puhutavat radalla: välillä enemmän välillä vähemmän. Pääasiallisesti ihmetyksen kohteena on, vapaaehtoinen niskatuki.

Toki varusteisiin saa menemään pienen ja isommankin omaisuuden riippuen ihan siitä mitä haluaa: minkälaista väriä, mallia, kerrastoa, valikoimaa on vaikka kuinka.

Lapset osaavat luetella varusteet täydellisesti, mitä ilman radalle ei ole asiaa.
Tosin se miksi ilman varusteita ei radalle mennä, saattaa olla hiukan hämärän peitossa. Koska vastaus siihen kysymykseen on kaikessa yksinkertaisuudessaan SIKSI.
Mistä tuo siksi sana tulee, taitaa olla ihan äidin aikaan saannoksia. Koska varusteiden pukemisesta on kerta jos toinenkin keskusteltu.
Taitaa myös olla että, olen yhden jos toisenkin kerran sanonut että hanskat laitetaan käteen SIKSI että tarvitset niitä tai muita ihan yhtä tärkeitä SIKSI lauseita.

Joân Diniz Sachessin kirjassa Karting ajajan käsikirja: kerrotaan varusteista niiden pakollisuudesta ja tärkeydestä, sekä ennen kaikkea siitä miksi niitä käytetään.

Tosin mielestäni kirja lähtee kertomaan varusteista täysin väärässä järjestyksessä, alkaen kypärästä.
Mielestäni selkeämpää olisi käydä läpi varusteet pukeutumisjärjestyksessä: alkaen sukista ja alusasuista, päättyen kypärään ja hanskoihin jotka viimeiseksi päälle puetaan.

Kypärä, tottahan toki se on pakollinen. Lajissa tulee olla umpinainen visiirikypärä. Säästä riippuen visiiriä on välillä pidettävä auki tai ainakin raollaan.
Muutoin ei isompi eikä pienempi kuski näe eteensä, visiirin huurtuessa.

Kokonaan sitä ei kannata auki pitää, sillä silloin kypärän sisälle kaveriksi, voi päätyä pienet ötiäiset ja kiven muruset. Ikävämmässä tapauksessa radalle lennelleet ruuvit ja mutterit.

Moottoripyöräilyyn tarkoitettu kypärä ei yllä AKK.n määrittelemiin standardeihin. Se on kyllä suhteessa huomattavasti edullisempi, kuin määritelty kartingkypärä. Toisaalta kannattaako lapsen päänupin suojaksi valita se halvin vaihtoehto? Vai kenties se turvallisempi ja lajin määrittelemä vaihtoehto?

Yhtä tärkeää on muistaa laittaa kypärä kunnolla kiinni, radalle lähtiessä.
Sen tarkistamisen ja kireyden varmistaminen on mielestäni aina huoltajan vastuulla. Ei pieni ihminen muista tohinoissaan, onko remmit ja remelit varmasti kiinni.
Hyvä kun muistavat kypäränsä!

Valitettavasti yhden kerran olen nähnyt autojen suman ja rysän jossa pienempi kuski heilahti autossaan. Tämän autoilijan kypärä oli huonosti kiinni, tai ei kiinni lainkaan. Autojen kolistessa toisiinsa, tältä yhdeltä kuljettajalta pomppasi kypärä syliin.
Katsomosta katsottuna, tuo tilanne oli hurjan näköinen. Onneksi silloin ei sattunut, mitään pahempaa. Kuljettajat ja autot selvisivät kaikki pienillä kolhuilla.

Kypärän alle puetaan kypärämyssy, -huppu, -hattu. Tuolaisen pientenlasten pipon alle laitettavalla kypärähuppukaulurilla on monenmonta nimeä. Nyt äkkiseltään, en jaksa muistaa millä nimellä meillä sitä kutsutaan. Tämä varuste ei ole pakollinen, tosin kuljettajan hikoillessa, ei kaikki hiki ole ensimmäisenä kypärässä. Myssyn käytö pidentää näin, kypäränkin käyttöikää. Myssyt ja huput on kuitenkin helppo heittää pyykkikoneeseen, ja seuraavalle ajolle saa taas puhtaan ja raikkaan hatun päähänsä.

Kypärän ja kuskin hartioiden välissä on meillä niskatuki Se on yksi niistä turvaallisuutta edistävistä varusteista joka ei ole lajissa pakollinen. MIKSI?
Niskatukiakin löytyy montaa erimallia, monessa erihintaluokassa.
Se miksi tuo tuki ei ole AKK.n mielestä pakollinen tuskin selvinnee minulle koskaan.
En ole yhtään henkilöä tavannut joka olisi loukkaantunut/vammautunut kartingia ajaessaan, tilanteessa jossa niskatuki olisi tämän voinut estään. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei sellaista henkilöä löytyisi Suomesta tai maailmalta.¨

”Hyvä niskatuki rajaa pään liikettä törmäyksessä, mikä pienentää vakavan niskavamman riskiä. Suurella nopeudella tapahtuvissa keulatörmäyksissä on myös vaara saada solisluun murtuma kypärän alareunan iskusta, kun ajajan pää heilahtaa rajusti sivulle. Niskatuen tarjoama pehmustus estää lähes varmasti tälläiset onnettomuudet”

Tiedän kyllä kuskeja jotka niskatukea ei käytä, perustaen käyttämättömyytensä sanoilla:
-Se ei tunnu mukavalta
-Rajaa pään liiketä liikaa.

Toisaalta jos tälläiset kuskit olisivat aina käyttäneet niskatukea ja opetelleet ajamaan sen kanssa, olisiko se niin epämukavaa tai liikettä rajaavaa? ¨¨
Kyse on kuitenkin VAIN ja AINOASTAAN TURVALLISUUDESTA.
Toivonkin jokaisen vanheman / huoltajan ja kuljettajan miettivän oikeasti onko se niskatuki tarpeeton vai tarpeellinen??? Arvioimaan riskit ja hyödyt!

Niskatuki ja Kypärä, Suojaa ja turvaa pientä (ja isompaa) kuljettajaa monelta isolta murheelta, isomassa rytäkässä

Niskatuki ja Kypärä, Suojaa ja turvaa pientä (ja isompaa) kuljettajaa monelta isolta murheelta, isomassa rytäkässä

Niinkuin maailmalla formulatähdillä on ajohaalarit , kartingissakin haalarit on pakollinen varuste.

Haalarin valinta. Se on yksi suuri valinnanvaikeuksien maailma:
millainen haalari, jokaisella rungolla on omahaalari, joka tuo näkyvyyttä rungolle ja merkille.Haalareita löytyy myös ilman rungon mainoksia.
Tiimeillä on myös omat haalarinsa.

Haalareita löytyy paksumpaa kolmikerroshaalaria. Se ei muuten sovellu kesäajoon lainkaan, mikäli ei halua tulla radalta täysin hikisenä ja voipuneena pois. Se on kuitenkin hyvä alkukevään ja syksyn ajoihin.
On tavallista kevyempää haalaria.

Kunhan on löytänyt itselleen tai lapselleen mieleisen ja sopivan paksuisen sekä omilla vaatimuksillaan olevan puvun.

Alkaakin, naisten lempipuuha. Mikä on kiva väri? Värejä on paljon.
Meillä ainakin itse mietin haalarin väriä ihmetellessä sitä, kuinka hyvin siinä näkyy lika.
Jostain syystä minulta ei hirvittävän usein kysytä apua haalarin valintaan, muutoin sitä haalaria valittaisiin vielä ensi joulunakin.

Mutta olipa haalari mikähyvänsä sen on täytettävä CIK.n toisin sanoen FIA.n karting-komission ääräykset. Tarjotakseen kuljettajalle riittävän tasoisen turvan ja suojan. Haalereiden niskassa on pitkät rimsut kirjaimia ja numeroita, joita kilpailutoimitsajat katsevat tarkistaakseen ja varmistaakseen, haalarin olevan määräysten mukainen.

Tavallisen ajohaalarin lisäksi löytyy tietenkin Suomen kesään tarvittava sadehaalarit. Sen etuihin voi laskea: kuljettajan kuivuuden, vesisateen yllättäessä (mikäli omistaa kristallipallon tai osaa ennustaa: pukeutakseen oikein) kesken kilpailun. Toisaalta Suomessa sataa pääsääntöisesti aina kesällä, joten itse luettelen sen ihan tarpeeliseksi. Ilman kilpailujakin on mukava ajella kuivana, varikolla olivat Huoltohenkilöt, voivat sitten kastua kuskienkin puolesta.

Sadevarustukselle ei olekkaa tarkkaa määritelmää, millainen sen tulee olla.
Tärkeintä taitaa olla että kuljettajat pysyvät kuivina, eivätkä vilustuisi ajellessaan.

Haalari päällä, olisi kiva meillä vaikka nukkua.

Haalari päällä, olisi kiva meillä vaikka nukkua.

Täysin vapaaehtoistahan on pukea haalarin alle alusasuja. Toiset käytää toiset ei. Toiset ajelee kalsareilla ja t-paidoilla. Välillä saattaa olla jopa niin kuuma, että t-paidankin voi jättää alta pois.
Syksyllä mielestäni taas tekniset alusasut ja fleeskerrastot ovat hyvät, haalarin alla. Tähänkin on mahdollista upottaa euro ja toinen, yllättäen löytyy ihan kartingiin suunniteltuja alusasuja. Alusasuja valkatessa tulee kuitenkin muistaa että liian kuuma ei saa tulla, mutta lämmin pitää olla.

Hanskat suojaavat viimalta ajaessa, pitäen sormet lämpöisenä. Näitäkin löytyy taas yhtä jos toista mallia. On sadesäähän olevaa hanskaan ja tavallista ajohanskaa, löytyy muovitettuja hanskoja. ÖÖÖ no mulle äitinä riitää että lapsella on ajohanskat kädessä, niin riittää kilpailujen toimitsioillekkin. Tärkeintä on että hanskat ovat ehjät, kunnossa, eivätkä ole öljystä liukkaat.

Ajokengät ovat haasteellisia löytää, varsinkin pieneen jalkaan. Kengät ovat pakolliset mutta ymmärtääkseni niihin ei ole CIK.n FIA.n tai AKK.n määräyksiä.
Lähtökohtaisesti voidaan varmaan ajatella että kunhan pohja on ohut ja joustava, kuljettajan on helppo tuntea polkimet. Eikä näin ollen polje liikaa tai liian vähän. ¨
Omasta mielestäni parempia ovat korkeavartiset nilkkaluun suojaavat kengät.

”pehmustettu nilkkatuki on tärkeä, koska se suojaa iskuilta. Se on myös määräysten asettama vaatimus” ¨
Eli joitan määräyksiä ja sääntöjä kengissäkin on.

Tärkeää on myös aina ennen radalle menoa tarkistaa ettei kenkien pitkät nauhat liehu ympäriinsä.
Minä piilotan lasten kenkien nauhat aina haalarin lahkeen sisään. Pysyvät siellä turvallisesti piilossa, ajon ajan.

Yhden kolarin kesällä näin jossa pitkävartinen kenkä tuli todella tarpeeseen.
Jollain ilveella lapsen (ei tälläkään kertaa omani) ajoi kolarin jossa jalka jäi auton alle.
Hämärän peitossa on edelleen se, että oliko jalka oman auton vai naapuriauton alla. Kuitenkin sen verran joku pohjakilpi, mutteri yms raapaisi: kenkä meni rikki ja nilkkaan tuli pieni haava.
Haava varmasti olisi ollut isompi, mikäli kunnon kenkää ei jalassa olisi ollut. Olisiko edes päästy, vain haavalla ja rikkinäisellä kengällä? Onneksi sellaista ei tarvitse pohtia.

Varusteisiin voi lisätä vielä kirjan mukaan polvi- ja kyynärsuojat näistä tosin ei minulla ole tietoa tuon taivaallista, enkä ole kertaakaan törmännyt vielä kuskeihin jotka näitä suojia käyttäisi.

Meillä tuo isompi kuljettaja alkoi loppukesästä puhumaan kylkisuojista ne eivät ole varusteiden pakkolistalla, mutta suojaavat kyllä kylkiluita ajon aikana. Radasta riippuen (myös monista myista autoon liittyvistä seikoista) ajaessa saattaa hyvinkin paljon täristä. Mikäli penkki ei ole juuri eikä melkein kuskille sopiva, kyljet ja selkä voi ajossa hirtyä hyvinkin kipeästi, mustelmatkaan eivät ole epätavallisia. Kylkiliivit suojaavat luita myös mahdollisilta katkeamisilta.
Tämäkin tosin taitaa olla hyvin malli- ja merkkikohtainen suoja.
Markkinoilta kuitenkin löytyy jälleen kerran jokaiseen makuun, mieltymykseen ja kukkaroon sopiva liivi. On ohuempaa vaahtomuovisuojaa / liiviä ja löytyy tukevampaan muovista mallia.

Enkä ihmettelisi yhtään vaikka löytyisi raudasta tehty panssariliivi. Onhan noita lyijypainoliivejäkin markkinoilla, ei tosin ajotarkoitukseen.

Nytkun näitä varusteita ynnää, niin tuntuu, niitä olevan mahdotomasti. Ei siis ihme jos jokin on välillä kateissa. Erityisesti hanskat ja huput.
Kuitenkin jokainen varuste on tärkeä, ja sille on tehtävänsä, turvallisuuden takaamiseksi, tai ainakin loukkaantumisriskin vähentämiseksi.
Yhdestäkään varusteesta en luopuisi. ¨

Ennemmin hankimme niitä lisää, siksi
Kylkiliivit ovat seuraavat turvavarusteet jotka meille tulee käytöön, kunhan ensin löydämme tarpeeksi pienen mallin.

Mielestäni yhdenkään kuljettajan turvallisuuteen (varsinkaan omien) ei voi liikaa satsata, liian vähän kylläkin.
Sillä valitettavasti voi olla kohtalokkaat seuraukset.
Toisaalta vaikka varustetaso olisi mikä. Onnetomuuksia yleensä pienempiä sattuu: valitettavasti!

2 vastausta artikkeliin ”Pakollista ja vapaaehtoista (varustetta)

    • Kiitos Kiitos, tuo niskatuki taitaa tulla vain aina olemaan kiistellyn turvavaruste. Itse toivoisin suunnattomasti, sen pakollistamista: ainakin pienille kuljettajille, joiden niskat eivät vielä täysin jaksa kantaa pään painoa mahdollisissa törmäyksissä ja heilahduksissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *