Illan elokuva SENNA

Kuinka moni odottaa elokuvailtaa vain aikuisten kesken, lasten käytyä nukkumaan?

Tälläkin kertaa käperryin sohvan kulmaan odottamaan elokuvan alkamista.
Miehen valitsema elokuva ei todellakaan ollut rakkaushömpötystä, eikä nauruhermoja kutkuttavaa komediaa.

Vaan elokuva oli hyvinkin koskettava ja ajatuksia herättävä

SENNA.
Dokumentti yhdestä suurimmasta F1-kuljettajasta.
Elokuva joka näytti millaisen matkan karting-kuljettaja matkasi F1-maailmaan. Mitä kaikkea tuo toisenlainen ja samanlainen autourheilu on. Mitä on kuljettajan elämä joka pyrkii kaikessa täydellisyyteen.

Tälläkään kertaa äitimoodi ei pettänyt. Katsoimme miehen kanssa ohjelman täysin erikannoilta.
Mies ihasteli vauhtia ja tarinaa Sennan ja hänen kilpakumppaneidensa välillä.

Minä taas tärähtelin sohvalla jokaista kolausta, ihmettelin autojen ”laihtumista” vuosikymmenen vaihtuessa.

Olen Sennan kanssa samaa mieltä, urheilun pitäisi saada olla urheilua. Politiikka tulisi jättää taka-alalle. Toki politiikalle on aikansa ja paikkansa, mutta onko se rata ja kilpailut???

Toisaalta eipä tänä päivänäkään, voi politiikalta välttyä edes kartingissa.
Ratojen aukiolot, ympäristöluvat, kilpailuluvat ja -järjestelyt ovat yhtä politiikkaa.
Välillä jopa suurtenkin poliittisten taistojen tanner, kuka ei ole tyytyväinen melusaasteeseen. Kenen mielestä radat aiheuttavat liikaa lieveilmiöitä, toisin sanoen lisää meteliä, luvatonta käyttöä, luvattomia ihmisiä aukiolo-aikojen ulkopuolella.

Joten ratojen säilyvyys ja toiminta on poliikkaa, kompromisseja. Tai enhän minä sitä ole varmaksi sanomaan koska en yhtäkään Suomen karting-rataa ole pyörittämässä. Tässä käsityksessä silti olen.

Jos jotain mieltä olen, niin ratojen tulisi keskittyä siihen hyvään mitä tekevät.
Tämä urheilu on koko perheen laji, radalla tarvitaan kaikkia. Jokaisella perheenjäsenellä on tärkeä rooli.

Nuoriso-kuljettajat eivät hillu perjantaina kaupungilla pussien ja kassejan kanssa, koska radalle ei ole asiaa jos puhallus värähtää yhtään yli nollan.
Ne nuoret jotka olen oppinut tuntemaa,n ajavat mielummin kuin hengailevat kaupungilla.
Heillekin toki kaverit ovat tärkeitä ja kavereiden kanssa vietetään aikaa yhdessä.

Radalla on upeata nähdä että isommat ja pienemmät lapsi kuskit, leikkivät kisojen jälkeen yhdessä. Kisojen aikana vierailevat toistensa varikkoteltoissa. Katsovat toistensa kisoja, zempoaavat ja kannustavat.

Mutta se mikä herätti suurimman pelkoni ja ahdistukseni kyseisen elokuvan myötä ei ollut politiikka radalla.

Vaan Sennan polte ajamiseen, hänen silmiensä kirkkaus kun hän puhui ajamisesta ja autoista. Ärtymyksensä kun kilpailuväline, ei toiminut toivotulla tavalla. Kiukku kun kilpailu ei mennyt, oman suunnitelman mukaisesti.

Tuo kaikki on näkyvissä omassa kuljettajassani.

Mitä seitsemän-vuotias, voi tulevaisuudeltaan vielä odottaa. Mihin hän voi vielä tässä vaiheessa tähdätä?
Ainakin hän on ilmoittanut olevansa tuleva Räikkönen. Häntä kun yrittää palauttaa maanpinnalle, ettei jokaisesta karting-kuljettajasta tule formulatähtiä, sen eteen tulee tehdä paljon töitä. On oltava hyvä, oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan näyttämässä kykynsä.
Siinä on reitti eteenpäin luokka- ja auto kerrallaan.
Saan vastaani kiukkuisen pojan jonka vastaus on yksinkertainen ”Minä olen”.

Ikuinen, elävä, legenda. Dokumentti elokuva joka varmasti sykähdyttää tavalla taikka toisella katsojansa.

Ikuinen, elävä, legenda.
Dokumentti elokuva joka varmasti sykähdyttää tavalla taikka toisella katsojansa.

2 thoughts on “Illan elokuva SENNA

  1. Hienoa tekstiä Hanna ja täyttä asiaa. Tulen seuraamaan kirjoituksissa 🇫🇮🇫🇮🇫🇮🏎🏎🏎

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *